Lomaviikkojen vähyyttä arvostellaan jatkuvasti suomalaisen työkansan keskuudessa. Miten vaivaannuttavan mitättömältä korvaukselta neljä viikkoa suorittamista ja perhevälien tulehduttamista tuntuukaan yhdentoista kuukauden fyysisen ja henkisen panostuksen jälkeen. Korvaukset toki yleensä maksetaan asiaan kuuluvasti, mutta se on pieni lohtu siitä, että joudut taipumaan ja vaihtamaan aurinkoisen heinäkuusi sateiseen toukokuuhun.

Tähän on kuitenkin luotu laillinen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi ratkaisu, nimittäin ansiosidonnaisen nostaminen. Siihen ei liity samanlaista häpeää kuin kelkasta pudonneiden toimeentulotukeen, ja sukujuhlissa sen myöntäminen kielii epäsuorasti siitä, että työsuhteessa ollaan kuitenkin pysytty edes sen 6 kuunkierron ajan yhtäjaksoisesti. Pääset säilyttämään kunniasi siis. Sanana se sointuu kivasti suussa, samalla ilmentäen nimenomaan ansaittua korvausta työttömälle jaksolle, jonka rahoitus on kovalla työllä saatu kerätyksi kasaan. Kyllähän sitä perkele heräisi hoitamaan oman yhteiskunnallisen velvoitteensa, jos vain ottaisivat. Mutta onneksi on luotu tämä tukiverkko, jonka turvin uuden paikan löytäminen tapahtuu ennen vuodenvaihdetta. Ymmärrän kyllä.

Mikäli missaat ensimmäiset lennot pois työttömyydestä ansiosidonnaiskautesi alussa, ajaudut luultavammin kyselemään jämäpaikkoja vasta ajanjakson loppupäässä, jolloin sinua jo pakon uhalla vaaditaan saapumaan portille. Kysymys siitä, että romuttaako ansiosidonnaisen pitkäkestoinen, ja yleensä varsin korkea, taloudellinen avustus työnhakijan työnhakumoraalin, on varteenotettava. Puhutaan kannustinloukusta.

EK:n työelämän asioista vastaava johtaja Ilkka Oksalakin päivittelee, että totuutta on monen vaikea myöntää. Mutta täytyykö asiasta tehdä mörökölliä? Puoli vuotta työskentelyä, toinen puoli korvauksellista lomaa on tuttu toimintamalli kausiluontoisella asfalttialalla, joten miksi käytäntöä ei oteta yleisesti käyttöön työelämässä? Hankkiudut hyväpalkkaiseen projektipohjaiseen tehtävään, hoidat työsi hyvin, jonka jälkeen pääset kellumaan dopamiini kuplassa 300, 400, tai jopa 500 päivän ajan, työttömyyskassan pitäessä huolta hedonististen taipumuksiesi toteuttamisesta.

Ehdit palautua, ja kaiken lisäksi pääset toteuttamaan ne villitkin suunnitelmat ilman murehtimista siitä, että osuuko varmasti kaikkien kalenterimerkit kohdalleen. Tämänkaltainen toiminta on tietenkin harvinaista suuressa osassa kansaa, mutta ainakin vielä mahdollista toteuttaa. Järjestelmä kuitenkin toimii vain niin kauan, kun pesän rakentajia on enemmän kuin kuormasta syöjiä.

Joten ehdotankin ratkaisuksi, että mikäli ansiosidonnaiselle joudut tai pääset, käytä aika hyödyksi ja mieti itsellesi omia unelmia vastaava työpaikka ja ympäristö. Tämän jälkeen siirry toteutukseen, jonka jälkeen neljän viikon lomakausi ei tunnu enää niin suurelta vääryydeltä. Samalla mielenterveytesi ja yhteiskunta kiittävät, kun molempien resursseja riittää jaettavaksi pitkälle tulevaisuuteen.