Pistokärki iskeytyy maahan samalla, kun tupakan savu leviää ilmakehään. Maa on routaista ja viikonloppu painaa kehossa ja mielessä edelleen. Olosuhteet muistuttavat talvisodasta, ja ammatinvalinta kaduttaa. Kyllä osaa vastustaa siis.

Viereinen susilauma, kokeneemmat työläiset, vittuilevat tauotta vieressä sekä työn jälkeä, että sen tekijää kohtaan. Lapiota ei tarvitse rakastella, ei sillä ole tunteita. Joka kuun 14. saapuva rahallinen kompensaatio kuitenkin lämmittää, ja saa palaamaan joka aamu takaisin kentälle.

Toisaalla käynnistyy tietokone ja chatti. Tarkoitus on pelailla rennon kasuaalisti pc-pelejä tuhansien katsojien riemuksi oman asunnon lämmöstä ja rauhasta, videoyhteyden välityksellä. Välissä jauhetaan tuttavallisesti paskaa, otetaan muutama virvoke arkipäivästä huolimatta. Kumpi esimerkki lasketaan oikeaksi työksi?

Maassamme vallitsee sitkeästi käsitys, että ansiota vastaan tehdyn työpanoksen voi jakaa kahteen lokeroon: oikeaan ja hyväksyttyyn, sekä väärään ja halveksittuun työhön. Syyt tähän löytyvät kenties kansakuntamme sotien sävyttämästä historiasta.

Niukasti hävityn väännön jälkeen, kun oli maksettava mittavat sotakorvaukset voittajalle. Tämä puolestaan tarkoitti fyysistä työtä, jolla tarvittavat resurssit saatiin valmistettua ja siirrettyä Neuvostoliittoon. Sotiemme veteraaneista löytyi monenlaista ammattikunnan edustajaa: maanviljelijöitä sekä metsureita ei kova työ pelottanut. Ajasta on jäänyt kunniavelkaa, jota maksetaan takaisin arvostamalla fyysistä ahertamista ajattelutyötä enemmän.

Kahtiajako näkyy ajassamme edelleen, huolimatta 2020-luvusta. Kulttuuri alas kehityksen ja rakentamisen tieltä.

Asenteissa näkyy onneksi muutosta. Elannon voi nykyään hankkia itselleen mitä moninaisimmilla tavoilla, ja hyvä niin. Tulevaisuutensa voi rakentaa välittämättä aamuherätyksistä ja kellokortin leimaamisesta. Ei pistokärkeä maahan, vaan sormi tietokoneen käynnistyspainikkeelle. Vaihtoehtoisesti voit käynnistää kameran ja ottaa sen mukaan seuraamaan arkeasi. Vaivatonta, eikö?

Asiat maailmassa ovat harvoin mustavalkoisia. Suuri osa ihmisistä ei vieläkään ymmärrä, kuinka paljon panostusta vaatii kymmenen vuotta alalla, jolla epätietoisuus ja jatkuvasti muuttuvat trendit kulkevat yhdessä pakottaen sinut jatkuvasti muuntautumaan yleisön tarpeiden mukaan.

Tuhansia tunteja käsikirjoittamista, palavereja, kalliita kalustohankintoja, henkilöbrändin kasvattamista ja stressiä tuoreena pysymisestä. Sosiaalisen median, YouTuben sekä live-striimaamisen maailma osaa olla vaikeakulkuinen ja armoton. Siellä selviytyminen ei ole itsestään selvää, ja menestyjiä voidaan pitää rautaisina ammattilaisina.

Sisällöntuottaja on nykyään ammattinimike, mikä vielä 2000-luvun alussa oli monelle vitsiä ja utopiaa. Asiat ja asenteet kuitenkin muuttuvat, edellisten sukupolvien vaihtaessa olomuotoaan ajasta ikuisuuteen.

Ennen oli tapana sanoa, että likaiset kädet ovat puhtaan rahan merkki.

Nykyään nämä rahat voi onneksi ansaita sotkematta käsiään.